Kalojen työkaveri

Suomalaisten kalojen luonnonmukaisen akvaariotalon Maretariumin toimitusjohtaja Sari Saukkonen kokee akvaariotalon asukkaat yksilöinä ja työkavereinaan. Toissakesänä akvaariotalon vesikierrossa oli niin paljon rakkaushormoneita, että ankeriaskin innostui kutemaan. Tapahtuma oli Saukkoselle huippuhetki ja tutkijoille maailmanluokan sensaatio.

Maretariumin Itämeri-altaassa on puoli miljoonaa litraa vettä ja sen syvyys on seitsemän metriä eli Suomen järvien keskisyvyys.

– Katso nyt näitä siperiansampia! Nämä tulivat meille viiden kuukauden ikäisinä ja 15-senttisinä poikasina vuonna 2005, 15 vuotta sitten. Nyt ne ovat 35–40-kiloisia, Saukkonen esittelee.

Hän tunnistaa Maretariumin siperiansammet kuten muutkin isot kalat yksilöinä ja persoonina. Siperiansampi voi elää jopa 80-vuotiaaksi ja kasvaa kahden metrin pituiseksi ja 200 kilon painoiseksi.

– Kalat kuten myös sammakot ja ravut ovat kaikki yksilöitä, lemmikkieläimen asemassa, persoonia ja työkavereitamme, Saukkonen sanoo.

Saukkonen on koulutukseltaan limnologi eli sisävesitutkija. Maretariumin toimitusjohtajana hän aloitti akvaariotalon valmistuttua vuonna 2002.

– Ajattelin, että seitsemän vuotta olisi sopiva aika ja sitten siirtyisin muihin tehtäviin. Nyt vuosia on takana 19 enkä ole lähdössä mihinkään.

Simpeleellä syntynyt ja kirkasvetisen Simpeleenjärven rannalla kasvanut Saukkonen viihtyi vedessä jo lapsena. Luonto on ollut hänelle aina tärkeä. Lapsuusvuosien vedessä pulikointi vaihtui vesistöjen tutkimukseksi, sukeltamiseksi ja kalastukseksi. Kotkaan meren rannalle hän on kotiutunut hyvin.

– Täällä piti opetella uusi tapa painottaa verkot, koska vedenpinta vaihtelee. Kotini lähellä rannassa on soutuvene mutta olen alkanut haaveilla vanhasta puuveneestä. Kotka on ihmisen kokoinen kaupunki, jonka pikkukaupunki-ilmapiiriin oli helppo kotiutua.

Limnologi eli vesistöntutkija hänestä tuli paitsi kiinnostuksesta kaloihin ja vesistöihin myös siksi, että hän halusi käytännönläheisen yliopistokoulutuksen.

– Aika huikeaa, että yliopisto-opinnoissa pääsee kalastamaan!

Kalastusta hän harrastaa edelleen ja kalastaa etenkin keväällä särkeä ja ahventa ruokakaloiksi.

–  Katiskassa särki on kilotavaraa ja menee syötäväksi mutta akvaariossa särkikin on yksilö, lemmikki. Mitä isompi kala on, sitä yksilöllisempi siitä kehittyy. Isoimmat kalat ovat myös hyvin pitkäikäisiä.

Toissakesänä Saukkonen koki uransa huikeimmat elämykset. Maretariumissa todistettiin maailmanluokan sensaatiota eli ankeriaan kutua, joka ei ole koskaan aiemmin onnistunut akvaariossa.  Luonnonvarakeskuksen ankeriasasiantuntijakin piti tapahtumaa ensin mahdottomana.

– Koskaan aikaisemmin ei ole nähty, mitä ankeriaalle kudussa tapahtuu. Ankeriaat matkaavat jopa kaksi vuotta pohjoiselle Sargassomerelle kutemaan. Nyt saimme nähdä, miten ankeriaan muoto muuttuu; pyrstö alkoi surkastua, keskiosa pullistua ja pää litistyi, silmät suurenivat ja väritys muuttui.

Kutuihmeen syy ei ole täysin selvillä. Saukkonen uskoo vesikierron ”rakkaushormonilla” olleen osuutta asiaan.

– Samassa akvaariossa ankeriaiden kanssa oli kutukyhmyisiä lahnoja, samaan aikaan oli myös nahkiaisten ja ahventen kutu. Uskon, että meidän vesikierrossa oli niin paljon rakkaushormonia ettei ankerias enää kestänyt kutematta.

Saukkonen toivoo ankeriaan kudun vielä toistekin onnistuvan Maretariumin akvaarioissa.

– Joka viikko opin jotain uutta kaloista ja on hienoa saada Maretariumin kautta lisätä ihmisten ymmärrystä vesiluonnon monimuotoisuudesta.