Maretariumissa vieraana kalojen maailmassa

Alkusyksystä pääsin vierailemaan Kotkan hienossa akvaariossa Maretariumissa. Sisään astuessa meitä tervehtivät koululaisryhmän iloiset äänet. Heti aulan suuressa altaassa ui isoja karppeja. Voin vain kuvitella, miten jännittävää lasten mielestä on tutustua suomalaisiin kalalajeihin kiertämällä näyttelyä ja seuraamalla kalojen elämää akvaarioissa. Muualla ei olekaan mahdollista tutustua Suomen vesien pinnan alaiseen elämään eri vuodenaikoina.

Mielenkiintoinen ympäristö tempaa mukaansa myös aikuisen. On hauska kulkea akvaariolta toiselle ja tunnistaa tutut ruokakalat. Kampelaa tuskin erottaa pohjan sorasta, myös made makaa hiljaa pohjavesissä. Hopeakylkisten kalojen parvi puolestaan ui vilkkaasti ja ahvenen punavihreä kylki paistaa kauas. Ankeriaita vilisee altaassa paljon. Oppaamme kertoo innoissaan, että yksi naaras on tuottanut mätiä, mikä on ennen kuulumatonta. Yleensä ankeriaat vaeltavat kutemaan ja lisääntymään kauas Sargassomerelle Pohjois-Atlantille. Uutinen herätti kiinnostusta maailmalla ja auttaa kalatutkijoita selvittämään ankeriaan mystistä lisääntymistapaa. Kun ehdimme hauen luo, kysyn oppaalta, eivätkö petokalat pyydystä pienempiään. Hän naurahtaa, että siihen ei ole tarvetta, kun ruokaa tarjotaan säännöllisesti.

Siperiansampi on vanhin

Suurin Maretariumin altaista on Itämeri-allas, jossa asustaa valtavia siperiansampia. Se on ollut suljettu remontin vuoksi marraskuusta 2020 mutta oppaamme kertoi meille, että Itämeri-altaan vanhimmat sammet voivat elää 80-vuotiaaksi ja suurimmat yksilöt jopa kaksimetrisiksi ja 200-kiloisiksi. Suuren altaan kalojen sukellusruokintaa pääsee tiettyinä aikoina myös seuraamaan auditorioon. Akvaristit, jotka pitävät esittelykierroksia, ovat koulutukseltaan myös sukeltajia.

Itämeri-altaassa kalat elävät hyvin luonnollisessa ympäristössä, kattona on taivas ja vesi kylmenee talvella lähelle nollaa astetta. Kaikkien altaiden vesi tulee Suomenlahdesta suodatettuna ilman kemikaaleja eikä sitä lämmitetä, jotta kalat saavat elää mahdollisimman luonnonmukaisesti vuodenajan vaihtelun mukaan. Niukasti suolaa sisältävä murtovesi sopii myös järvi- ja jokikaloille. Kerran päivässä altaiden asukit saavat ruokaa. Rehupellettien lisäksi niille annetaan pakastettuja pikkukaloja, katkarapuja, vesikirppuja ja toukkia sekä kasvissyöjille hernettä, porkkanaa ja maissia.

Kalojen leppoisaa elämää ja paljon tietoa

Akvaariot ovat kauniita, tykkäsin katsella kirkkaassa vedessä uiskentelevia kaloja, akvaarioiden pohjalla kimmelsivät kivet ja vesikasvit huojuivat veden liikkeen mukana. Oli hauska pujahtaa myös eräänlaiseen sukelluskelloon ja tuijottaa kirjolohta silmiin. Kalat asuvat luonnostaan tuttujen lajien seurassa ja opasteista voi lukea niistä tietoa. Vesien suojelulle on varattu oma näyttelytilansa.

Suomessa on kuutisenkymmentä kalalajia ja lähes kaikki löytyvät Maretariumista. Lisäksi on mahdollisuus tutustua rapujen, rupikonnan ja sammakon elämään. Rupikonnia katsellessani mietin, olenko niin tummaa ja suurta konnaa ennen nähnytkään. Niillä oli mukavat oltavat terraariossaan kivien, puunrungon, sammalen ja pikku puronsa kätköissä.

Ilahduin, kun kurkistin Maretariumin luontokoululuokkaan. Lapsista on hauska päästä itse tekemään havaintoja erilaisissa työpajoissa. Koululaisryhmät voivat varata vaikkapa Vesiekologian työpajan, jota järjestää Luontokoulu Haili, samoin kuin muitakin oppitunteja.

Matkailijoiden vierailuihin Maretarium on varautunut käännättämällä opaslehtisensä 21:lle kielelle. Paikka täyttää kestävän matkailun kriteerit, jopa Meripuoti-myymälän tuotteiden eettisyys ja ekologisuus on selvitetty. Meri Cafe Kristinassa voi virkistäytyä välillä, niin jaksaa nauttia kalojen seurasta pitempään. Tällä kertaa vierailin Maretariumissa aikuisporukassa, mutta odotan jo innolla seuraavaa käyntiä, jolle otan mukaan kouluikäiset lapsenlapset. Uskon, että akvaariomaailma on vähintään yhtä suuri elämys heille kuin itselleni.

Kirjoittaja Soili Soisalo