Salpalinjalla yhdistyy luonto ja historia

Salpalinja on todellinen sotahistorian aarreaitta, jonka kautta pääset tutustumaan meitä monia koskettaneeseen, mutta monesti vaiettuun aikaan. 

Kun talvisota Suomen ja Neuvostoliiton välillä päättyi maaliskuussa 1940, uusi sota oli rauhanteosta huolimatta todennäköinen. Suomen uuden itärajan turvaksi päätettiin rakentaa Suomenlahdelta Petsamoon ulottuva 1200 kilometrin mittainen puolustusasema, Salpalinja. Salpalinja nähtiin tärkeänä puolustuslinjana ja Suomen itsenäisyyden viimeisenä lukkona, mistä syystä se julistettiin vuonna 1944 Suomen valtakunnan pääpuolustuslinjaksi. Koko Salpalinjan vahvimmin linnoitettu alue kulkee Virolahden ja Miehikkälän kuntien alueella.

Salpalinjalle rakennettiin 728 teräsbetonikorsua, 3000 puista kenttälinnoitetta, 225 kilometriä panssariestettä ja yli 350 kilometriä taisteluhautaa. Linnoitustöissä ahersi 35 000 palkattua siviilityömiestä ja armeijan joukkoja. Salpalinja on yksi vahvimmista ja parhaiten säilyneistä toisen maailmansodan aikaisista linnoitusketjuista Euroopassa. 

Salpalinja oli vuosikymmeniä hyvin salainen. Rakennusaikana puolustuslinja haluttiin tietysti salata viholliselta, mutta edes rakentajat itse eivät tienneet kokonaisuuden laajuutta. Linnoitusketju kulkee itärajaa mukaillen Suomenlahdelta Savukoskelle ja aina Jäämerelle saakka. Salpalinja pysyi salaisena vielä pitkään sotien jälkeen, sillä kylmän sodan aikana sitä varauduttiin edelleen käyttämään. Vasta Virolahden Bunkkerimuseon ja Miehikkälän Salpalinja-museon avaamisen myötä 1980‐luvulla matkailijat pääsivät ensi kertaa tutustumaan Salpalinjan linnoituksiin. Molemmat museot tarjoavat mielenkiintoisia ja asiantuntevasti opastettuja retkiä hyvin säilyneisiin bunkkereihin ja linnoitusrakennelmiin.